Kohti Tuntematonta Osa 1

Elikkäs nyt on eka osa valmis,:) ja olen kirjoittanut Saaran näkökulmasta.Toivottavasti tykkäätte..

Olin onnellinen pääsin vihdoin omaan asuntoon.''Voi kunpa äitini näkisi minut nyt. mutta eihän voi..''Sanoin ja pyyhin kyyneltä joka valui lämmintä poskeani vasten.Minun on aika aloittaa iki oma elämäni.

Päivä oli rankka,joten päätin valmistaa salaattia ensimmäistä kertaa omassa talossa.Olin todella iloinen.Seuraavaksi pitää vain  löytää töitä,kun en nytkään ole mikään rikas.Asia huolestutti minua.Tili kuitenkin on kohta jo miinuksen puolella.

  

Yllättävän hyvää, Minustahan voisi tulla kokki.Muistaessani Markuksen ja sen ,että hän on täällä kohta sai minuun vauhtia.Söin salaattini hermostuneena loppuun.Vielä täytyisi meikata,jos hän näkisi minut nyt hän kuolisi nauruun.

Levitin kaikkia mahdollisia voiteita kasvoihin.Seuraavaksi laitoin finni voidetta,koska finnini on aika isoja ja näkyviä.Meikit korjaisin seuraavaksi,ne kuitenkin levinnyt niin paljon ,että ei ole muuta vaihtoehtoa kun uusia ne.Kiireesti laitoin meikkini uudelleen.Sain juuri valmiiksi ,kun ovikello alkoi soida.Hermostuneena kävelin ovelle.

En uskaltanut heti avata ovea,joten jäin hetkeksi oven viereen miettimään:entä jos en vastaa häne odotuksiaan,koska olen näin ruma.Olisiko parempi jättää avaamatta..?Päässäni pyöri koko ajan kysymyksiä.Päätin kuitenkin avata oven.

Heti ulos tultuani näin Markuksen ja rakastuin heti.Hän oli aivan ihana.Esittelin itseni ja jäimme rupattelemaan.Hänkin esitteli itsensä ja sain ainakin mielestäni aikahyvän ensivaikutelman,jonkin takia jännitin vieläkin.

Kerroin kuinka jännitin ja hän vaan naureksi.Markus alkoi heti flirtailla kanssani.''Oletpa kaunis.''Markus flirttali.Mihin hänellä on oikein kiire,En pysty keskittymään,koska hänellä on noin kiire suhteemme kanssa.Vastahan me tapasimme..

Vähän liiankin nopeasti olimme sohvalla suutelemassa.En kuitenkaan antanut sen häiritä,koska pelkäsin että hän jättää minut,joten annoin hänen vain suudella.Hänen huulensa olivat pehmeät ja lämpiät.Välillä hänen sormensa laskeutui sääriäni pitkin ,mutta en halunnut välittää siitä,koska hänen suudelmansa vei mukanaan

Sen jälkeeen olimme jo sängyn päällä rupesin jo hermostumaan,koska etenimme TODELLA nopeasti.Siitä huolimatta vastasin hänen suudelmaansa.Suudelmat tuntuivat lämpimiltä ja erittäin hyviltä.En halunnut lopettaa..

Silmän räpäyksessä olin jo peiton alla.Hän varmaan piti minua kokemattomana,mutta nautti silti,Loppua kohti rentouduin enkä jännittänyt enää niin paljon.Olin onnellinen,että tapasin Markuksen.

Pian se olikin ohi.''Taidan ruveta nukkumaan'', sanoin ja yritin ,jotain hymyn tapaista.''Selvä''Luen vähän aikaa''Markus vastasi nopeasti hymyillen.

Yöllä mietin Markusta ja sitä miksi hän halusi edetä näin nopeasti,muuten hän oli ihana.Markus oli nukahtanut kirja sylissä ja se näytti mielestäni söpöltä.Suljin silmäni ja nautin peiton lämmöstä,joka tuoksui huuhtelu aineelle

Aamulla heräsin siihen että minulla oli hirveä olo.Juoksin nopesti vessaan ja sieltä se tuli oksennus.Onkohan minulla mahatauti,mietiskelin kuumeisesti.Ruuvan jälkeen kävisin kyllä lääkärissä.

Aamiaiseksi tein herkullisia vohveleita minulle ja kullalleni.Markus nukkui vielä,joten kerkiäisin tässä välissä käydä lääkärissä,joten ei kuin kohti lääkäri.Tilasin kaikessa rauhassa taksin ja vaihdoin vaatteet.Nyt olisin valmis.

Istuttuani taksiin näin taksin kuskin ,joka oli ystäväni Mari.Kerroin hänelle tapahtuneesta ja hän vain hymyili.Mikä häntä oikein nauratti?Ennen kuin ehdin kysyä sitä olinkin jo sairaalla maksoin taksin ja hyvästelin Marin.

Jalkani tärisivät kun kävelin kohti sairaalan ovea.Mutta halusin kuitenkin tietää mikä minua vaivasi.En halunnut antaa pelolle ohia käsiin.''Nyt on mentävä nyt tai ei koskaan'',sen sanottuani marssin pelokkaana mutta päättäväisenä kohti ovea.Tulin vastaanotolle ja sanoin nimeni ja kysyin vapaata lääkäriä.''Herkonen on vapaa..huone 125 a'' ,nainen vastasi.Kiitin häntä ja etsin huoneen.Sisälle päästyäni kerroin lääkärille oireistani,ja siitä huolimatta hän ei antanut minulle lääkkeitä vaan hän toivotti onnea ja sanoi ,että olin raskaana.Siinä vaiheessa olin valahtanut kalpeaksi ja kävelin ulkoovea kohti.Päässäni huippasi,en uskonut kuulemaani

Pois lähdettyäni ja ovelle päästyäni,olin huolissani.Minä raskaana ei onnistu.Miten kerron tästä Markukselle.Emme käyttäneet ehkäisyä,joten mitäpä tässä valittaa.''Minun olisi pitänyt olla viisaampi'' ,sanoin itku kurkussa

Kadulle kävellessäni huomasin vastaan tulevan miehen tujottavan itseäni.Mitähän halusi?Tunsin selässäni kylmiäväreitä jotka valuivat selkääni pitkin.Halusin vain mahdoillisimman nopesti kotiin.Yritin rauhoitella itseäni,mutta en oonistunut miehessä oli jotain hämärää...